new year, new school

Kun päätin lopettaa edellisen blogini ja aloittaa tämän blogin, tarkoituksena oli perustaa ns. lifestyle-blogi elämästäni ja ennen kaikkea opiskelustani Lontoossa. Olette kuitenkin varmaan huomanneet, että en ole ihan hirveästi opinnoistani täällä blogin puolella hiiskunut koulutehtäviä lukuunottamatta. Syy siihen on ollut varsin yksinkertainen - En viihdy nykyisessä koulussani. 

Aloittaessani opintoni huomasin pian, että kurssini käsitteli paljon enemmän bisnestä kuin muotia. Fashion Retail Management luonnollisesti on muodin bisnestutkinto ja olin asiasta täysin tietoinen kun kyseiselle kurssille hain, mutta tuntui hassulta että koulua on 12 tuntia viikossa ja niistä 9 oli pelkästään markkinointia, managerointia ja myyntiä. Viimeiset 3 tuntia tulevat juuri ja juuri täyteen muodin historiasta, mikä on aika pintaraapaisu siihen mitä muodista on kyse. Naiivisti kuvittelin että muotia opiskellessa puhuttaisiin vaatteista ja kengistä (vaikka tiedän kyllä täysin että näin ei ole edes missään muotikoulussa), mutta huomasinkin kantavani kahta paksua bisneskirjaa päivästä toiseen enkä voinut todeta muuta kuin että tätä en halunnut. Sana 'fashion' kurssini edessä onkin harhaanjohtava, sillä muoti ei pelaa juuri minkäänlaista roolia opinnoissamme ja se on tullut myös luokkalaisteni kanssa todettua. Kävin kuitenkin reippaasti koulua ja totesin mielessäni että "ehkäpä se tästä paranee".

Joskus joulukuussa sain kuitenkin vihdoinkin tarpeekseni, ja päätin että haen tammikuun yhteishaussa UCASin kautta muualle opiskelemaan. Juttelin muutamalle opettajalle ja opolle päätöksestäni vaihtaa ja kaikki olivat erittäin ymmärtäväisiä, joskin hieman toivekkaita että muuttaisin vielä mieltäni sillä koulumenestykseni on ollut niin hyvä. Arvosanat olivat pelkkää A:ta ja yksi B syyslukukauden päätteeksi, joten vaikeuksia ei mulla ole ollut. Ongelma ei siis ollut pärjäämisessä tai osaamisessa, vaan yksinkertaisesti siinä etten pidä tutkinnostani, enkä itse asiassa koulustanikaan - London Metillä on meneillään paljon muutoksia kuten kampuksien yhdistämistä mikä on aiheuttanut närää opiskelijoissa, eikä koulun mainekaan ole kehumisen arvoista. Luulin että se riittäisi mulle että pääsisin opiskelemaan muotia Lontooseen, mutta tajusin että haluaisin olla myös sen ympäröimänä. Se ei siis riittänyt että opiskelin bisnesyliopiston muotipuolella, vaan halusin ihan oikeaan muotikouluun.

Tehdessäni hakulomaketta yksi asia oli selvä - halusin London College of Fashioniin. Mun asuntolassa on lukuisia ihmisiä jotka opiskelevat LCF:ssä tai muissa UAL-yliopiston kampuksissa, ja en voinut itselleni mitään kun huomasin kadehtivani heitä. Tajusin, että mun mielikuvat muotikoulusta olivat heidän arkea ja halusin itsekin olla osa sitä. Hakiessani pistin pelkästään LCF:n kursseja toiveiksi, ja vaikka äitini yrittikin saada mut laittamaan myös muitakin yliopistoja varmuuden vuoksi niin pidin kuitenkin pääni. Jos en LCF:ään pääse niin sitten mennään kotiin, ihan Suomeen asti.

Hakuprosessi tuli ja meni, ja viikko myöhemmin sain jo haastattelupyynnön mun ykköstoiveeseen Fashion PR:ään sekä tarjouksen varavaihtoehtoon Fashion Managementiin - luultavasti siksi että opiskelen tälläkin hetkellä sitä managementia. Haastattelu oli erittäin toivottu, ja olin aivan innoissani. Se meni mielestäni todella hyvin, mutta en uskaltanut sanoa sen enempää ennen kuin tietäisin varmuudella.

Nyt on kuitenkin kulunut jo melkein kaksi kuukautta siitä kun sain tietää että mut hyväksyttiin opiskelemaan Fashion Public Relations and Communications London College of Fashionissa, ja kohta tulee kuukausi täyteen kun sen kyseisen paikan vastaanotin. Eli syksyllä taas uudet tuulet puhaltaa, kuitenkin nyt jo kohtalaisen tutussa kaupungissa. En pysty sanoin kuvaamaan kuinka onnellinen ja helpottunut olen asiasta, sillä en millään voi jatkaa nykyisessä yliopistossani, niin paha mulla on olla siellä.
Monet ihmettelivät miksi olin pääsiäisenä niin kauan (4 viikkoa) Suomessa ja tässäpä onkin se syy - poissaoloilla kun ei ole enää tässä vaiheessa opintovuotta mitään merkitystä, varsinkin kun en ole jatkamassa kyseisessä opiskelupaikassani.

Joku saattaa ihmetellä siellä ruudun toisella puolella nyt, että "jos kerran vihasit kouluasi niin miksi et lopettanut aikaisemmin?". Kynnys lähteä Lontooseen oli niin suuri, että en halunnut kovinkaan kevyin perustein täältä poistuakaan - tämän vuoksi kävin sinnikkäästi koulua, toivoen että siitä tulisi parempaa. Jos olisin lopettanut koulun niin olisin joutunut muuttamaan pois asuntolastani, sillä tää on nimenomaan opiskelijoille tarkoitettu, halvempi asumispaikka. Tästä syystä ajatus siitä että lopettaisin koulun ja menisin vaikkapa täysipäiväisesti töihin ei myöskään olisi ollut vaihtoehto. Suurin syy oli kuitenkin se, että en halunnut jättää mitään kesken - nyt kun käyn tämän vuoden loppuun ja teen kaikki tehtäväni, saan todistuksen tästä vuodesta mistä voisi mahdollisesti olla mulle hyötyä joskus työmarkkinoilla. I didn't come this far only to come this far, tiedättekö? Luovuttaminen ei siis ollut vaihtoehto.

Englannissa yliopistoissa on vuoden kestäviä yliopistoon valmistavia kursseja, missä päästään siihen opiskelun makuun ja valmistaudutaan tuleviin opintoihin - näitä kutsutaan foundation yearsiksi eli ns. pohjavuodeksi. Haluaisin ajatella että tää vuosi on ollut mun henkilökohtainen foundation year - olen oppinut elämään ja asettautumaan Lontooseen, tutustunut mahtaviin ihmisiin, saanut ihania ystäviä ja päässyt opiskelun ja yliopiston makuun.

Kamppailin alussa sen kanssa että joutuisin taas aloittamaan ensimmäisestä vuodesta ja tuntui siltä että mulla on mennyt vuosi hukkaan, mutta totesin että aloitan mieluummin puhtaalta pöydältä tekemällä sitä mistä oikeasti pidän ja missä viihdyn kuin että kituisin seuraavat 2 vuotta myöskin. Tiedän myös, että tää mun vuosi nykyisessä yliopistossani teki tehtävänsä hakuprosesissa - olen kuitenkin oppinut paljon ja hakiessani olin paljon itsevarmempi kuin mitä olin vuosi sitten tehdessäni hakulomaketta. En usko että olisin päässyt suoraan lukiosta yhteen maailman parhaimpaan muotikouluun, joten oli onni onnettomuudessa että asiat menivät niin kuin menikin.

En ole maininnut mitään mun koulunvaihtoprosessista täällä blogin puolella, sillä en tiennyt vielä pääsisinkö haluamaani kouluun joten en halunnut asettaa odotuksia liian korkealle - ymmärrätte varmaan. Olo on kuitenkin nyt äärimmäisen helpottunut ja onnellinen, ja odotan syksyä ja uutta alkuani innolla.

Tälläistä tähän päivään, pahoittelut pitkästä blogitekstistä ja kiitos jos jaksoitte lukea!

spring's first

Heippa taas pitkästä aikaa!

Kevään ensimmäiset mansikat tuli tänään ostettua - haaveilin niistä heti kun äitini lähetti kuvan omistaan, ja kaupassa pyörähtäessä löytyi mansikat sopivasti poistohintaan punnalla. Samalla tuli ostettua muutama rasiallinen vadelmia kun nekin olivat poistossa, joten nyt on jääkaappi täynnä kaikkea tuoretta ja ihanaa.

Mulla on ollut tänään huono päivä - väsyttää ja inhottaa, enkä ole pahemmin saanut mitään aikaiseksi koulun aamuluentojeni jälkeen. Maitoallergiani muistuttaa myös olemassaolostaan, sillä muutaman repsahduksen jälkeen naamani kukkii lähes yhtä hyvin kuin ulkona olevat kirsikkapuut - tästä syystä ei kuvia heru tähän hätään. Kirsikkapuista tulikin mieleen, että tää mun yli kaksi viikkoa jatkunut "flunssa" paljastuikin hardcore-allergiaksi, sillä jo ensimmäisestä allergiatabletista mun tukkoinen olo loppui kuin seinään enkä ole joutunut jatkuvasti niistämään. Onneksi sekin sitten selvisi fiksun kaverin havainnolla, olin jo varaamassa aikaa lääkärille poskiontelontulehdusta epäillen!

Olen myös suoraansanottuna kyllästynyt kouluun, enkä millään jaksaisi odottaa lukuvuoden päättymistä. Edessä on vielä 1500-sanainen essee mikä pitää palauttaa nyt perjantaina (palautin sen kyllä jo eilen koska olin reipas), 2000-sanainen bisnesraportti ensi viikon torstaille sekä kaksi koetta. Mä oon kyllä vähän niin kuin luovuttanut jo noiden luentojen suhteen, enkä ole pahemmin ollut tunneilla - meillä loppuu opetus muutenkin ensi viikolla joten mun silmissä tää lukuvuosi on jo pulkassa, hah! Maanantaina on myös bank holiday, mikä on ilmeisesti Brittien versio meidän pyhäpäivistä (mistään holy dayseistä en ole kyllä täällä kuullut, correct me if I'm wrong...) joten koulua ei ole silloin ja sitten lähtee viimeiset oppitunnit muutenkin käyntiin ennen lukulomaa ja kokeita. Yllättävän nopeasti tää aika kyllä menee, sitä on pakko ihmetellä.

Mä jatkan tästä iltaani ihanien marjojen ja Netflixin parissa (RuPaul's Drag Race anyone? ihan hävyttömän hyvä sarja!!), pitäkää kiva keskiviikkoilta!

spring feels

toppi H&M Loves Coachella farkut Bik Bok tennarit Reebok

Hei taas!

Käytiin tänään kuvailemassa asua ihanan luokkalaiseni kanssa. Sää on ollut mitä loistavin tällä viikolla, eilen oli 16 astetta ja tänään 14. Pääsin vihdoinkin ottamaan kuvaa uuden Coachella-toppini kanssa, tää on kyllä ehdottomasti paras ostos vähään aikaan! Ihanat Reebokini tuli otettua tällä reissulla mukaan Suomesta, saa nähdä kuinka kauan pysyvät valkoisina täällä Lontoon tomussa (suojasin ne kyllä käsittelysuihkeella ennen käyttöä). Valitettavasti mun ykköslempparifarkut Bik Bokilta tuntuvat hajoavan käsiin, saa nähdä kestääkö nää edes kesään... 

Mitä mieltä siellä ollaan keväisestä asusta?

veggie curry

Paluu maidottomaan ja kasvispainotteiseen ruokavalioon on sujunut hyvin, ja tällä viikolla onkin tullut syötyä muunmuassa kasvis-nuudeliwokkia sekä lohta. Tänään tuli tehtyä maailman helpoin ja nopein kasviscurrykin.
Ruoanlaitto on (lihaa lukuunottamatta) suht edullista täällä Lontoossa, joten koitan kokata mahdollisimman paljon - esimerkiksi kuvan currypurkki oli tarjouksessa punnalla (1.40e), ja perunapussi oli puoleen hintaan 87 penceä. Näin puoliksi aasialaisena hävettää myöntää että en oikeasti osaa keittää riisiä kunnolla kattilassa (meillä on aina ollut kotona riisinkeitin ja harkitsen vakavasti sellaisen hankkimista tulevaan kämppään), joten olen viime aikoina säästänyt itseäni turhautumiselta ostamalla mikroriisiä. Ei muuta kuin perunat palasiksi ja kypsiksi, jonka jälkeen currypurkki sekaan tomaateilla, valkosipulilla ja mausteilla (ja vähän vettä seosta laimentamaan). Avot! Ei tietenkään läheskään yhtä herkkua kuin aito intialainen, mutta erinomainen kotiruoka pienellä hinnalla. 

Vähän harmittaa että en tajunnut ostaa tuoretta korianteria koristeeksi, mutta ehkä tälläistä sunnuntai-ateriaa ei tarvitse pahemmin hifistellä. Currya jäi vielä sen verran että sitä voi syödä ainakin seuraavat 2 päivää, joten ruoanlaitoltakin säästytään. 

Mun kevätflunssa ei tahdo vieläkään oikein hellittää, vaan niiskuttelen ja yskin aika onnettomasti. Sateinen viikonloppu ei myöskään oikein auttanut asiaa, toivottavasti ensi viikolla paistaisi ja pääsisin tästä tukkoisuudesta eroon. Ihanaa sunnuntaita kaikille!

fashion portfolio

Edellisessä postauksessa mainittu ryhmätyö stressasi sen verran, että päätin eilen skipata luennot ja jäädä kotiin tekemään oman osioni työstä. Tänään olikin palautuspäivä, ja kokoonnuttiin tyttöjen kanssa jo aamusta yliopistolle pistämään projektia kasaan. Tehtävänä oli portfolio, missä vertailtiin kahden eri muotimerkin markkinointiympäristöä ja samalla käytiin läpi myös merkkien historiaa. En ajatellut että materiaalin tulostaminen, leikkaaminen sekä liimaaminen veisi neljä tuntia, mutta niinhän siinä kävi ja saatiin puoli tuntia ennen deadlinea palautettua. Pitkä päivä takana siis! En ole varmaan koskaan ennen tehnyt portfoliota, joten oon erittäin ylpeä ja tyytyväinen meidän aikaansaannokseen.

Mun oli tarkoitus ottaa asukuvia työurakan päätteeksi, mutta ulkona satoi (ja sataa tälläkin hetkellä, nyt kaatamalla) ja onnistuin tahrimaan farkkuni liimalla joten ehkäpä ensi kerralla...

Loppupäivän suunnitelmiin kuuluu nukkuminen sekä Netflix, pitäkää tekin rentouttava viikonloppu!

back in town

Terveisiä taas Lontoon puolelta! 

Viimeiset päivät Suomessa meni ihan hujauksessa muunmuassa töissä ja sosiaalisoinnissa, ja eilen koittikin matka takaisin Lontooseen ja arkeen. Olin vähän ahdistunut ja surullinen lähdöstä mutta nyt on pahimmista angsteista päästy yli kun huomasin, miten kovasti mua on täällä kaivattu. Kämppikset toivottivat heti tervetulleeksi ja mentiin lähipubiin missä mulle tarjottiin juomat, ja tänään taas käytiin leffassa. Periaatteessa lähdin vaan kotoa kotiin, niin tiivisti ollaan täällä kuitenkin oltu ja toisiimme tutustuttu ja olihan mulla tietysti heitäkin ja muutamia luokkalaisia ikävä. Kuitenkin eniten ikävä mulla taisi olla huonettani! Suomessa mulla ei edes ole enää omaa huonetta, joten tää pikku koppero on mun oma pieni turvapaikkani. 

Oon vieläkin ihan rättiväsynyt ja vähän kipeäkin matkustelusta, mutta en pääse ihan vielä nukkumaan sillä mulla on muutama koulujuttu tehtävänä ennen sitä. Meillä on ryhmäprojekti palautettavana perjantaina enkä itse ole edes aloittanut omaa osiotani, sillä pidin vähän liiankin hauskaa lomallani (hups...). Onneksi mun ryhmäläiset ei ymmärrä lukea tätä, muuten saisin varmaan muutaman paniikkiviestin, hehe... kyllä tää tästä, viikonloppuna ehtii sitten levätä ja flunssailla rauhassa.

Palaillaan pian kivojen juttujen parissa pahimman kiireen jälkeen!

the boots

saappaat Public Desire farkut Bik Bok takki Chicago Bulls

Ne saappaat, joita mun on pitänyt jo jonkin aikaa esitellä täällä blogin puolella - olen haaveillut reisipituisista kohtuukorkuisista (mulla on jo yhdet erittäin korkeat) saappaista jo viime syksystä asti, mutta vähän ennen pääsiäislomaani vihdoinkin tärppäsi ja klikkasin täydelliset yksilöt Public Desirelta kotiin. Nää ovat mukavat jalassa ja helposti säädettävät, ja ennustan meille vielä monta onnellista asupostausta yhdessä. 

Näitä asukuvia ottaessa tuli samalla vaihdettua kevyempään kevättakkiin, ja mun suosikki vintage-Bullsin takki pääsi käyttöön.  

Mitä mieltä siellä ollaan reisipituisista saappaista?

coachella love

Oon jotenkin ollut ihan omissa maailmoissani täällä Suomessa lomaillessani, sillä en ollut yhtään huomannut että H&M:n ja Coachellan tämänvuotinen kokoelma oli tullut kauppoihin ennen eilistä! Nappasin siitä sitten nopeasti omat suosikkini talteen - molemmat mustina, ylläri. Kassalla tuli myyjien kanssa juteltua ja selvisi, että kyseinen kokoelma oli tullut jo viime viikolla kauppoihin. Kävinkin sitten netissä katsomassa että mitä multa olikaan mennyt ohi, ja kokoelmaa tutkiessa huomasin että ei siellä kyllä mitään päätähuimaavaa ollut. En ole mikään suuri värien ja boheemien printtien ystävä, ja niitä tuntui tämänvuotinen kokoelma olevan pullollaan. Pakko siis sanoa että viime vuoden mallisto iski enemmän, siitä tulikin monta vaatekappaletta ostettua. Nämä mun ostamat ovat kyllä ehdottomasti suosikkeja, joten näistä tulee varmasti asupostausta piakkoin.

 Ostiko kukaan muu tästä Coachella-kokoelmasta mitään?

rooftop party

karvatakki H&M verkkarit Adidas kengät Timberland

Hei taas ja ihanaa alkavaa viikkoa!

Mikäs sen parempi tapa viettää aurinkoista päivää kuin ottamalla asukuvia katoksella? Työt kyllä kutsuu tunnin päästä, mutta tulipahan nautittua auringonpaisteesta sitä ennen. Otan tavoitteeksi käydä jossain terassilla istumassa ja nauttimassa ennen kotiinpaluutani!

Ulkona alkaa olla jo sen verran lämmintä myös täällä, että mun pitää varmaan jättää mun ulkotakki ja Timbsit tänne ja lähteä takaisin Lontooseen kevyemmällä varustuksella - koitan nyt muutenkin lähteä mahdollisimman kevyesti pakattuna takaisin, sillä suunnitelmissa olisi tulla kesäksi takaisin jo ensi kuun lopussa ja silloin pitää raahata tärkeimmät omaisuudet mukaan. Odotan jo innolla kesää, toivottavasti on hyvät kelit tulossa.

Millaisia suunnitelmia keväälle teillä on?